Luontopääomaan kuuluvilla tuotteilla ja palveluilla tulee olla markkinat ja markkinahinta, sanoo Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen mielipidekirjoituksessaan.
Luonto ja luonnon monimuotoisuus ovat niin ihmisten kuin yritysten olemassaolon perusta. Toisaalta luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen on välttämätöntä ihmiskunnan olemassaololle ja hyvinvoinnille.
Paljon huomiota saaneessa Dasguptan raportissa alleviivataan, että tulevaisuuden toimintaedellytysten varmistamiseksi yhteiskunnallisessa ja liiketoiminnan päätöksenteossa on omaksuttava luontopääoma-ajattelu. Monimuotoinen luonto tulisi nostaa yhdeksi varallisuuden luokaksi muiden pääomien rinnalle. Suomessa ympäristöministeriön mukaan luontopääoman arvottaminen edistäisi sen kestävää käyttöä.
Luontopääoman ylläpitoa lähestytään usein pelkästään yritysten riskien- ja maineenhallinnan kautta. Tämä ei kuitenkaan riitä. Kun luontopääoma nostetaan liiketaloudessa muiden pääomien rinnalle, se tarkoittaa, että luontopääomaan kuuluvilla tuotteilla ja palveluilla tulee olla markkinat ja markkinahinta.
Markkinamekanismin hyödyntäminen ja omaisuuden suojan kunnioittaminen olisi tehokkain ja toivottavasti myös yhteiskunnallisesti hyväksyttävin tapa tuottaa luontoarvoja ja ekosysteemipalveluita. Kun luontopääoman tuottamiseen olisi selkeät taloudelliset kannustimet ja toimivat markkinat, tarjontaa syntyisi. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat Metso- ja Helmi -ohjelmat. Vuosituhannen vaihteen Natura-taistelu kääntyi toimintamallin muutoksen myötä suojelun hyväksyttävyyden paranemiseen ja suojelualueiden tarjonnan lisääntymiseen.
Julkisen hallinnon talouspoliittisena tehtävänä on toimintaedellytysten luominen elinkeinotoiminnalle. Toimivat markkinat tarvitsevat pelisääntöjä oli kysymyksessä perinteiset raakapuumarkkinat tai uudet hiili- ja luontomarkkinat. Pelkkä regulaatio on usein kalliimpi ja tehottomampi keino kuin toimivat markkinat.
Kuka maksaisi viulut markkinavetoisessa luontoarvojen tuottamisessa? Luonnollisesti palveluiden lopullinen käyttäjä. Aiheuttamisperiaate on ympäristönsuojelussa käytetty lähtökohta. Mutta kuka on aiheuttaja, jää usein puolitiehen. Esimerkiksi puuta ja luontopalveluja tuottava metsänomistaja ei ole aiheuttaja – puutuotteita ostava kuluttaja on.
EU:n metsä- ja ympäristöpolitiikan pelätään tuovan huikean määrän pikkutarkkaa tarkkaa säätelyä metsätalouteen. Tätä on jopa perusteltu markkinoiden luomisella. Ylisäätely kuitenkin estää markkinoiden kehittymisen. Miksi markkinat olisivat valmiit maksamaan tuotteista ja palveluista, joiden tuottaminen ja hyödyntäminen varmistetaan lainsäädännöllä?
EU:n GreenDeal -ohjelman esittämät suojelu- ja ennallistamisohjelmat vaatisivat Suomessa vuosittain miljardiluokan investointeja. Lienee selvää, että julkinen rahoitus ei tähän riitä. Mutta, markkinoilla on rahaa ja myös intressi niin ilmastomuutoksen kuin luontokadon torjumiseen. Tarvitaan vain ne pelisäännöt ja toimivat markkinat!
Juha Hakkarainen
Metsä- ja luontopääomayhtiö Finsilva Oyj:n toimitusjohtaja
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kauppalehdessä mielipidekirjoituksena (juttu luettavissa maksumuurin takana).
