Metsänhoidolliset kulotukset ja poltot ovat tärkeä osa metsän luontaista kiertokulkua, luonnon monimuotoisuuden lisäämistä ja nykyaikaista metsänhoitoa. Tässä artikkelissa kerromme, mistä kulotuksessa on kyse ja miten se toteutetaan.
Lisää monimuotoisuutta ja parempia kasvuolosuhteita
Metsäpalot ovat aina olleet osa metsän kiertokulkua ja tärkeitä metsän monimuotoisuudelle. Luonnolliset, esimerkiksi salamaniskusta alkunsa saavat metsäpalot tyrehtyvät tätä nykyä kuitenkin hyvin pian, kiitos tehokkaan sammutustyön ja kattavan metsätiestön.
– Luontaisten palojen vähenemisen takia niistä riippuvaiset lajit ovat vähentyneet, ja siksi tarvitaan ihmisen apua. Osa eliöistä, kuten vaikkapa tietyt sienet, hyönteiset ja jäkälät, ovat riippuvaisia tulen vaurioittamasta ja hiiltyneestä puusta sekä palon seurauksena syntyvistä paahdealueista, metsänhoidon operaattori Jouni Metso kertoo.
Kulotukset, säästöpuuryhmien poltot ja ennallistamispoltot lisäävät kaikki metsän monimuotoisuutta. Lisäksi ne parantavat metsän kasvuolosuhteita.
– Polttojen avulla uuden metsän kasvuolosuhteet paranevat, kun kilpailu taimille vähenee ja tuhka poistaa maaperän happamuutta useiksi vuosiksi, Metso sanoo.
Myös metsäsertifikaatit edellyttävät metsänomistajia tekemään kulotuksia ja polttoja. Esimerkiksi Finsilvan FSC®-sertifioiduissa metsissä kulotusten ja polttojen pinta-ala on oltava vähintään kolme prosenttia soveltuvien kohteiden uudistushakkuiden pinta-alasta viisivuotiskaudella. Soveltuvia kohteita ovat tuore kangas ja sitä karummat kasvupaikat. Tavoitteena on tuottaa kulotettavalle alalle palon vioittamia runkoja vähintään 20 kpl/ha. Jos metsiköitä poltetaan koko puustoineen, niiden pinta-ala voidaan laskea pinta-alatavoitteeseen viisinkertaisena, mikäli puita ei tulla korjaamaan pois.
Kaikki metsänpoltot eivät ole kulotusta
Kulotuksesta on muotoutunut yleiskielessä kattotermi, jonka alle lasketaan myös säästöpuuryhmien poltot ja ennallistamispoltot. Varsinaisen kulotuksen ja muiden polttojen välillä on kuitenkin selkeitä eroja.
– Varsinaisissa kulotuksissa poltetaan isohko hakkuuaukea, jossa palaa hakkuutähteitä ja aluskasvillisuutta. Puhutaan vähintään viiden hehtaarin kokoisesta alueesta, johon sisältyy myös säästöpuuryhmiä. Varsinaiset kulotukset ovat nykyään melko harvinaisia, mutta 1960-luvulle saakka sitä käytettiin nykyistä paljon enemmän metsänuudistamisessa. Enimmillään Suomessa on kulotettu 30 000 hehtaaria vuodessa, Metso sanoo.
Valtaosa metsäsertifikaattien edellyttämistä kulotuksista tehdäänkin säästöpuuryhmien polttona. Säästöpuuryhmän poltto eroaa varsinaisesta kulotuksesta siten, että siinä poltetaan koko uudistusalan sijaan yksittäinen pinta-alaltaan pieni säästöpuuryhmä, jossa on puuntuotannon piiristä suljettua elävää puuta.
Ennallistamispoltoilla puolestaan tarkoitetaan luontoarvoiltaan heikentyneiden metsäalueiden polttamista ennallistamistarkoituksessa. Ennallistamispolttoon soveltuvat alueet ovat yleensä karuja ja kitukasvuisia metsiä. Ennallistamispolttoja on toteutettu lähinnä valtion omistamilla luonnonsuojelualueilla, mutta myös Finsilva toteuttaa ennallistamispolttoja talousmetsissään. Ennallistamispolton jälkeen metsä jää niille sijoilleen eli polton tarkoituksena ei ole kulotuksen tapaan tuottaa myös parempia kasvuoloja uudelle metsälle.
Kulottaminen vaatii osaamista ja otollisia olosuhteita
Varsinainen kulotus on työläs toimenpide, joka vaatii paljon suunnittelua, valmistelua ja työvoimaa toteuttamaan kulotustyön sekä jälkivartioinnin.
- Kohteen valinta
– Aluksi täytyy löytää kulotuksen turvalliseen toteuttamiseen sopiva alue. Alue ei saa olla liian pieni, kapea tai sokkeloinen, eikä alueella saa olla sähkölinjoja tai muita paloturvallisuusriskejä. Eikä tietenkään asutustakaan saa olla lähellä. Parhaiten kulotukseen sopivat kuivahkot ja tuoreet kangasmetsäalueet, joissa on vesitalous kunnossa ja joissa on hakkuutähdettä tasaisesti. Kulotettavan alueen lähellä on hyvä olla tie, jotta kulotus on helpompi toteuttaa ja jotta pelastuslaitoksella on pääsy kohteen välittömään läheisyyteen, Metso toteaa.
- Valmistelut
Jotta kulotus onnistuisi, tulee kulotusalueelta löytyä tasaisesti hakkuutähteitä. Hakkuutähteiden sijoittelu otetaan huomioon jo hakkuuvaiheessa. Säästöpuuryhmien poltossa hakkuutähteitä ajetaan erikseen puiden lomaan.
– Kulotusalueen reunoille luodaan 5–15 metriä leveä palokäytävä, joka on puhdistettu hakkuutähteistä. Lisäksi kulotusalueen ympäri kaivetaan kaivurilla kivennäismaata esiin palokujaksi. Ne estävät tulen leviämisen kulotusalueen ulkopuolelle. Palokujien yhteydessä kaivetaan vesikuoppia tasaisesti alueen ympärille vedenottoa varten, Metso kertoo.
Pari viikkoa ennen kulotusta kulotuksen johtaja tekee ilmoituksen paikalliselle pelastuslaitokselle. Paikan päällä käydään myös varmistamassa, että hakkuualueella ei ole esimerkiksi metsäkanalintujen pesiä. Tarvittaessa pesät voidaan myös suojata kastelemalla viereinen maasto.
- Poltto
Poltto toteutetaan metsäpaloaikana, kun maasto on riittävän kuivaa. Tuulen tulee olla sopivan tyyntä. Varsinaisen kulotuksen toteuttamiseen tarvitaan noin kymmenkunta henkilöä, joilla jokaisella on oma roolinsa esimerkiksi sytyttäjänä tai sammuttajana. Kun olosuhteet ovat kelien puolesta kunnossa, valmistelutyöt on tehty ja paikalla on riittävästi osaavaa työvoimaa sekä tarvittava sytytys- ja sammutuskalusto, voidaan poltto aloittaa.
Polton toteuttamiseen on olemassa erilaisia tekniikoita, joista varsinaisessa kulotuksessa käytetään yleensä niin sanottua hevosenkenkätekniikkaa, jossa ensin muodostetaan vastatuuleen etenevä hevosenkengän muotoinen tulirintama. Lopuksi tulirintamat yhdistetään tuulen yläpuolelta. Koko kulotuksen ajan vartioidaan, ettei tuli karkaa kulotusalueen ulkopuolelle.
– Varsinaisessa kulotuksessa poltto itsessään kestää puolisen päivää, mutta säästöpuuryhmien poltot ja ennallistamispoltot sujuvat paljon nopeammin, Metso sanoo.
- Jälkityöt
Huolellinen jälkivartiointi on tärkeä osa kulotusta, ja sitä ei missään nimessä voi laiminlyödä. Jälkivartioinnissa seurataan jatkuvasti, ettei tuli pääse jotain kautta karkaamaan alueen ulkopuolella.
– Velvollisuus jälkivartiointiin kestää seuraaviin sateisiin saakka tai vähintään viikon kulotuksesta, Metso sanoo.
Jälkivartioinnin lisäksi kulotusalue myös sammutetaan kauttaaltaan. Sammutustyöt alkavat heti, kun alue on kulotuksen jäljiltä hieman jäähtynyt, viimeistään seuraavan päivän aamulla. Erityistä huomiota kiinnitetään kyteviin palopesäkkeisiin.
Lisää aiheesta:
