Pitäisikö metsänomistusta tarkastella hieman tulevaisuusorientoidummin, ilman vastaistakkainasettelua, kysyy Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen mielipidekirjoituksessaan.
Suomessa on pitkä traditio metsänomistukset kolmikannalle yhteiskunta, talonpojat, metsäteollisuusyritykset. Varsinaisten ”metsäyhtiöiden” historia on lyhyt. Tätä konseptia on ohjattu lainsäädännöllä yhteiskunnan kulloistenkin tarpeiden mukaan. Laaja omistuspohja on ollut vahvuutemme. Metsä on suomalaisia lähellä niin fyysisesti kuin poliittisessa päätöksenteossa.
Tälläkin hetkellä keskustellaan siitä, mikä juridinen omistusmuoto on toivottavin ja kuka on sopivin kandidaatti metsäomistajaksi. Onko se perinteinen perhemetsänomistaja, osakeyhtiön osakkeenomistaja vai peräti rahasto, jossa metsät omistavat siihen sijoittaneet henkilöt ja yhteisöt?
Juridisen muodon ei pitäisi olla ongelma. Se, että pelisäännöt ovat samat, on merkittävää ja tavoitteena tulee olla ” level playing field”. Tein 1990-luvun alussa opinnäytetyön, jonka lopputulos oli, että metsätalouden yhtiöittäminen ei ole toiminnallisesti ja taloudellisesti mielekästä. Tilanne taitaa olla edelleen sama!
Metsätalous on todettu jopa käräjäoikeuden päätöksellä liiketoiminnaksi. Osakeyhtiön on puolestaan varsin toimiva yritysmuoto varsinkin, jos liiketoiminnassa liikkuu paljon rahaa. Ja metsätalous on todella pääomavaltaista. Osakeyhtiö on myös rankattu yhdeksi suurimmista ihmiskunnan taloudellisista innovaatioista. Noin vuosikymmen sitten Metsätilakoon ja rakenteen kehittämisen -työryhmän yksi esitys oli, että tavoitellessa voimakasta kasvua, osakeyhtiö voisi olla toimivin ratkaisu metsätalousyrittämiseen.
Kilpailukykyinen metsätalous edellyttää, että samalla kun metsänhoito, harvennushakkuut ja puuntuotanto optimoidaan, luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutoksen torjuminen otetaan huomioidaan. Sama koskee sosiaalista kestävyyttä. Metsä on myös paljon muita palveluita ja tuotteita kuin raakapuu. Näille pitää löytää markkinat ja liiketoimintamahdollisuudet.
Elämme demokratiassa ja omistusoikeuden suoja on kirjattu perustuslakiin. Jokainen saa omistaa metsää juuri sen verran kuin haluaa ja juuri siinä juridisessa muodossa kuin haluaa. Suomessa perhemetsätaloutta ei uhkaa mikään, eikä pidäkään uhata. Fakta kuitenkin on, että meillä on liki miljoona hehtaaria metsänhoitorästejä ja kemera-rahoitus jää vuodesta toiseen käyttämättä. Jokin konseptissa ei näytä toimivan!
Pitäisikö metsänomistusta tarkastella hieman tulevaisuusorientoidummin, ilman vastaistakkainasettelua ja tuoreen kansallisen metsästrategian hengessä: ”Suomi on kilpailukykyinen toimintaympäristö uudistuvalle ja vastuulliselle metsäalalle”.
Juha Hakkarainen
Metsä- ja luontopääomayhtiö Finsilva Oyj:n toimitusjohtaja
Kirjoitus on julkaistu alun perin Maaseudun Tulevaisuudessa mielipidekirjoituksena (luettavissa maksumuurin takana).
