Luontopääomalla tarkoitetaan kaikki palveluita ja tuotteita, joita luonto tarjoaa ihmisille, yrityksille ja koko yhteiskunnalle. Finsilvan Luontopääoma-podcastissa keskusteltiin yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön vahvistamisesta luontopääoman ylläpitämisessä ja kehittämisessä.
Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen on aiemmin puhunut siitä, että markkinavoimien mukaantulo ohjaa toimintaa kohti aktiivista luontopääoman tuottamista pelkän lakia noudattavan ylläpitämisen sijaan. Yksityisen sektorin tarpeen puolesta puhuu kuitenkin myös raha.
Sitran johtava asiantuntija Tatu Torniaisen mukaan luontopääoman vahvistaminen ei tule hoitumaan pelkillä julkisilla varoilla tai sillä, että yritykset tekevät vastuullisuustyötä. Tai kuten CapManin toimitusjohtaja Pia Kåll asian ilmaisee: ”Pelkästään julkisen veronmaksajien varojen varassa toimimalla eurot ei riitä.”
Kåll esittääkin, että talous ja luontopääoma pitää saada puhumaan samaa kieltä. Yksi askel kohti tätä yhteistä kieltä on ekosysteemitilinpito, joka tuo näkyväksi ja talouden kielelle niitä asioita, joita luonnossa tapahtuu luontopääomaan liittyen.
Esimerkkejä on jo Suomessa ja maailmalla
Aivan tyhjästä luontopääomamarkkinoiden rakentamisessa ei kuitenkaan tarvitse lähteä. Helsingin yliopiston dekaani Ritva Toivonen muistuttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä on jo olemassa onnistunut esimerkki meillä Suomessa. Hän viittaa METSO– ja Helmi-suojeluohjelmiin, joiden puitteissa maanomistajat voivat suojella metsiään rahallista korvausta vastaan.
Tatu Torniainen luettelee vastaavia esimerkkejä markkinan ja julkisen rahan yhteistyöstä maailmalta: ”Australiassa valtio laittaa rahoitusta metsittämiseen tai ennallistamistoimiin, ja yhteiskunta hyötyy monimuotoisuushyödyistä. Mutta kun siinä mahdollisesti syntyy samalla muita hyötyjä, kuten lisää hiilensidontaa, pystyy maanomistaja myymään näitä krediittejä markkinoille. Siinä pystytään siis luomaan vielä positiivinen bonus perinteisen tuen päälle.”
Muun muassa nämä esimerkit rohkaisevat ajattelemaan, että luontopääoman ylläpitämiseen ja kehittämiseen löytyy halua, kunhan vain kehitetään markkinamekanismeja, jotka kannustavat yksityisiä toimijoita investoimaan luontopääomaan.
Milloin markkinat tulevat mukaan?
Suomessa luontopääoman vahvistamista on tähän mennessä lähestytty lähinnä maanomistajan ja yritysten toimintaa säätelevän regulaation kautta. Ritva Toivosen mukaan myös yksityisen markkinan kehittyminen on nyt lähdössä kasvuun.
Toivonen perustelee näkemystään sillä, että luontopääoman ylikäytön seuraukset aletaan hahmottaa selvemmin, mikä luo markkinoille kysyntää: ”Saastuminen, ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen näkyvät jo ihan ihmisten terveydessä, mutta heikentävät myös nykyisiä taloudellisia prosesseja.”
Pia Kåll tiivistää markkinoiden syntymisen näin: ”Markkinat syntyvät silloin, kun sinulla on joku, joka tarvitsee sitä tuotetta ja on valmis maksamaan siitä.” Hän huomauttaa, että mallia markkinoiden luomisessa voitaisiin ottaa siitä, miten uusiutuvan energian markkinat saatiin käyntiin tukemalla niitä aluksi julkisin varoin.
Vaikka yksityinen sektori luultavasti tulee tulevina vuosina vahvemmin mukaan luontopääomamarkkinoille, on julkisella sektorilla ja regulaatiolla podcastin keskustelijoiden mukaan tärkeä rooli jatkossakin.
”Yhteiskunta luo pelisäännöt markkinoiden toiminnalle, että se ei ole kuin villi länsi”, Toivonen toteaa.
Kuuntele koko keskustelu Luontopääoma-podcastista.
Lue lisää Finsilvan näkemyksistä siitä, miten ja miksi markkinavoimat ja luontopääoma tulisi yhdistää: finsilva.fi/luontopaaoma
