Mitkä asiat vaikuttavat päätehakkuun ajankohdan valitsemiseen? Miksi metsän ikä ei aina kerro koko totuutta? Miten metsän kiertoaikaa voitaisiin pidentää? Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen avaa päätehakkuisiin liittyviä kysymyksiä tässä artikkelissa.
Metsänomistajan tavoitteilla on väliä
Metsän omistaminen on lähtökohtaisesti taloudellista toimintaa, jossa puuraaka-ainetta tuotetaan, koska sille on kysyntää ja koska sitä kautta metsä tuo omistajalleen tuottoa. Talouden näkökulma näkyy myös hakkuiden ajankohdan määrittelyssä.
– Kun metsänomistaja alkaa suunnitella päätehakkuun tekemistä, vaakakupissa suurin painoarvo on tavallisesti taloudellisilla vaikutuksilla, Juha Hakkarainen sanoo.
Taloudellisen tuoton näkökulmasta päätehakkuun ajankohta voidaan määrittää siihen hetkeen, kun metsän arvokasvu alittaa sille asetetun tuottovaatimuksen. Puuston ikääntymisen myötä kasvu hidastuu ja sitä myöden myös arvokasvu alenee. Puuston kokonaisarvo voi myös ajan myötä alentua esimerkiksi juurikääpätuhojen seurauksena.
– Tuottovaatimus on jokaisen metsänomistajan itse määritettävissä. Jollakin on metsälleen matalampi tuottovaatimus ja toinen haluaa sijoituksestaan suuremman tuoton. Uudistamisajankohta on kompromissi taloudellisten ja biologisten tekijöiden sekä metsänomistajan tavoitteiden välillä. Eri metsänomistajat painottavat eri asioita, ja hyvä niin. Olennaista on ymmärtää, että oikeaa hakkuiden ajankohtaa ei voi irrottaa metsänomistajan tavoitteista, Hakkarainen toteaa.
Metsän vanhetessa taloudellisesti ajatteleva metsänomistaja alkaa punnita taloudellisia riskejä, kuten kirjanpainajatuhoja, jotka ovat lisääntyneet etenkin Etelä-Suomessa. Jos tällainen riski realisoituu, tukkipuista voikin tulla energiapuuta ja samalla hinta tippua merkittävästi alkuperäisestä.
Uudistamisajankohta on kompromissi taloudellisten ja biologisten tekijöiden sekä metsänomistajan tavoitteiden välillä.
Metsänhoito on aina ketju toimenpiteitä, joissa edellisessä vaiheessa tehdyt ratkaisut (tai menetetty laatu) vaikuttavat seuraaviin. Siksi päätehakkuun toteutusta suunnitellessa on syytä arvioida vaikutuksia pidemmällä aikavälillä.
Vastuullinen metsänomistaja noudattaa ohjeistuksia
– Laissa ei ole määrätty mitään velvoittavaa alaikärajaa, jota nuorempiin metsiin ei saisi tehdä päätehakkuuta. Periaatteessa metsä voidaan siis uudistaa nuorenakin, mutta taloudellisesta näkökulmasta siinä ei useinkaan ole järkeä, sillä nuorenkin metsän uudistamisen vaatii samat toimenpiteet kuin uudistuskypsän metsän uudistaminen, Hakkarainen avaa.
Ohjeistusta päätehakkuun ajankohdan määrittämiseen on kuitenkin olemassa. Finsilvankin toiminnan lähtökohtana oleva uudistamisajankohta tulee Tapion ylläpitämistä metsänhoidon suosituksista.
On hyvä huomata, että pelkkä metsän ikä ei aina kerro koko totuutta. Finsilva esimerkiksi investoi metsänhoitoon 2–3 kertaa keskimääräistä yksityismetsänomistajaa enemmän, jolloin aktiivisten toimenpiteiden ansiosta puut myös järeytyvät nopeammin korjuukelpoiseksi ja siten metsien kiertoaika lyhenee.
Aktiivisella metsänhoidolla lisätään myös tukkipuun määrää, mikä on luonnollisesti hyvä asia niin metsänomistajan kuin ilmastopolitiikan näkökulmasta. Tukkipuista tehdyt tuotteet toimivat pitkäaikaisena hiilivarastona.
Markkinoilta lisävuosia metsälle?
Julkisessa keskustelussa on säännöllisesti esillä hakkuiden ajankohtaa lykkäämään pyrkiviä äänenpainoja. Juha Hakkaraisen mukaan monissa puheenvuoroissa tuntuu kuitenkin unohtuvan, että metsät ovat tosiallisesti jonkun omistuksessa ja siksi varsinkin yleiset hakkuiden rajoittamiset ovat ongelmallisia.
– Yleiset rajoitukset ovat ongelmallisia erityisesti silloin, kun puhutaan muista kuin suojelukriteerit täyttävistä vanhoista metsistä. Rationaalisesti käyttäytyvä metsänomistaja luonnollisesti lykkää päätehakkuuta, jos se on hänen tavoitteidensa mukaista, Hakkarainen sanoo.
Toisaalta keskusteluissa on myös esitetty, että päätehakkuiden toteuttamista lykkäämällä voisi saada verohelpotuksia. Hakkarainen sen sijaan näkee markkinaehtoiset mekanismit tehokkaampana tapana pidentää metsien kiertoaikaa.
– Saatavilla on ollut hiilen sidontaan liittyen konsepteja, joissa metsien kiertoaikaa pidennetään markkinalähtöisesti. Valitettavasti nämä hiilensidonnan ja varastoinnin markkinat eivät ole kehittyneet, kiitos yhteiskunnan linjausten.
Markkinaehtoista ajattelua pitäisi Hakkaraisen mukaan soveltaa erityisesti metsäluonnon monimuotoisuutta lisääviin toimenpiteisiin.
– Se, että metsänomistaja saisi hakkuiden lykkäämisestä tai monimuotoisuutta lisäävien toimenpiteiden toteuttamisesta markkinoilta rahallisen korvauksen, vaikuttaisi aidosti metsänomistajan tuotto-odotuksiin ja päätöksentekoon. Se olisi tehokas tapa vaikuttaa myös hakkuiden ajankohtaan.
Finsilvan tavoitteena on tuoda markkinat mukaan ylläpitämään ja tuottamaan luontopääomaa. Lue, miten se voisi mielestämme toteutua.
Metsätalous voi olla samaan aikaan kannattavaa ja vastuullista
Finsilva haluaa olla mukana viemässä metsätalouden toimialaa tulevaisuuteen. Se tarkoittaa uuden liiketoiminnan kehittämistä muun muassa olemalla mukana määrittämässä ja kehittämässä luontoarvomarkkinaa.
– Kilpailukykyinen metsätalous edellyttää, että samalla kun metsänhoito, harvennushakkuut ja puuntuotanto optimoidaan, huomioidaan myös luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutoksen torjuminen. Vastuullisesti toimiminen on arvo jo itsessään, mutta Finsilva haluaa myös luoda liiketoimintaa näistä panostuksista, Hakkarainen sanoo.
Finsilvan metsänhoitostrategian ja metsien käsittelyennusteiden mukaan niin Finsilvan metsien monimuotoisuus kuin puuston ja metsämaan hiilinielut vahvistuvat ja hiilivarastot kasvavat seuraavan 50 vuoden aikana.
Lue lisää Juha Hakkaraisen näkökulmia metsätaloudesta
Luontoarvoja – markkinoiden avulla vai regulaatiolla?
Metsänomistajan juridisen muodon ei pitäisi olla ongelma
