Miten mökkirantaa pitäisi kunnostaa ja hoitaa? Yksioikoisesti voisi sanoa, että sille ei tarvitse tehdä mitään, jos asiaa ajattelee luonnon kannalta. Mitä enemmän ranta saa olla luonnontilassaan, sen parempi. Jos järvi alkaa kasvaa umpeen, silloin niitto on paitsi mökkirannan asukkaan, myös luonnon kannalta hyvä asia.
On mukavampi mennä uimaan, kun vesikasvillisuus ei tartu jalkoihin laiturin vieressä. Koskaan ei kuitenkaan kannata niittää kaikkea eikä milloinkaan turhaan. Mökkirantaan kannattaa niittää käytäväverkostoja, joita myös eläimet, kuten vesilinnut, voivat hyödyntää.
– Jos rannan parturoi täysin kasvittomaksi, tekee karhunpalveluksen myös itselleen. Luonnon monimuotoisuus kärsii, kun lintujen pesäpaikat ja kalojen suojapaikat häviävät. Jos rehevää järveä tai merenlahtea niittää, kasvittomuuden seurauksena riesaksi voi herkästi tulla sinilevää, Suomen vesistösäätiön toiminnanjohtaja Liisa Hämäläinen sanoo.
Rantakasvillisuuden poisto voi hillitä ruovikon kasvua
Niitto kannattaa tehdä vasta heinä-elokuussa, kun lintujen pesimäaika on päättynyt. Yleensä yksi kerta ei riitä, vaan niittoihin pitää sitoutua ainakin kolmeksi vuodeksi, jotta päästään kestäviin tuloksiin. Niitosta kertyvä leikkuumassa tulee aina kerätä huolellisesti pois vedestä, sillä kasvijäte rehevöittää ja liettää rannan pohjaa. Järven kunnostus tulisi aina tehdä harkiten ja luontoa ajatellen.
– Rantojen kasvillisuus ruokkii järveä eikä saastuta sitä. Järvet tarvitsevat ravinteet, jotka tulevat esimerkiksi sinne tippuvista puiden lehdistä. Puita ei kannata sen vuoksi kaataa. Rannan kannalta on paras, jos sitä muuttaa mahdollisimman vähän. Jos esimerkiksi mökkirannasta lähtee siirtämään kiviä, se on aina muutos eliöyhteisölle. Niiden kannattaa antaa olla niin kuin luonto on ne sinne asetellut, Liisa Hämäläinen kertoo.
Jos järviruokoa on oikein paljon, rantaa voi niittää myös talvella jään päältä. Tällainen niittäminen hillitsee ruovikon leviämistä ja uudelleenkasvua, kun kuiva, kuollut järviruoko leikataan pois. Se ei hävitä kasvustoa kokonaan, mutta pitää kasvukyvyn aisoissa.
Yleensä niittokonetta käytetään vain silloin, kun viikatteella niittäminen olisi liian työlästä. Tällöin kone puhdistaa esimerkiksi useamman mökkirannan järven ympäriltä. Koneellisesta vesikasvien niitosta pitää ilmoittaa sekä naapureille että ELY-keskukselle sähköisellä lomakkeella. Jos niitto on laaja-alaisempaa, siihen voidaan tarvita aluehallintoviraston lupa.
Sinileväkukinta voi roihahtaa niittämisen seurauksena
Aina niittäminen ei kuitenkaan tepsi. Esimerkiksi kelluslehtiset kasvit, kuten lumpeet, ulpukat ja uistinvita, kasvattavat syvät juurakot, joista kasvit saavat voimansa. Ne kasvavat aina takaisin niittämisestä huolimatta viimeistään seuraavana kesänä. Ilmaversoisten kasvien, kuten järvikortteen ja kaislan, niittäminen on helpompaa.
– Kelluslehtisten juurakoita on vaikea saada pois käsipelillä. Jos pehmeäpohjaisesta järvestä ruoppaa lumpeiden ja ulpukoiden juurakoita, se heikentää veden laatua. Hienojakoinen pohja-aines lähtee liikkeelle ja vesi samenee sen vaikutuksesta. Lisäksi sinilevä saa silloin otollisen elinympäristön, muistuttaa Hämäläinen.
– Järvien ravintoverkko on hyvin herkkä. Jos ihminen sitä jotenkin muuttaa, sillä voi olla seurauksia, mitä ei tule edes ajatelleeksi. Esimerkiksi jos tiettyjä upoksissa olevia kasveja niittää, ne hajoavat pienemmiksi palasiksi ja lisääntyvät ärhäkämmin. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi ärviät, vesirutto ja karvalehti, hän kertoo.
Mökkiläinen voi keventää järven ravinnekuormaa yksinkertaisilla asioilla. Hän voi huolehtia, että mökin jätevesijärjestelmät on oikein asennettu, eikä jätevesiä pääse valumaan järveen. Moni ajattelee, ettei esimerkiksi shampoon huuhtelu hiuksista järvessä tai maton pesu mökkirannassa kuormita luontoa.
– Kun tällaista tekee jatkuvasti, se vaikuttaa nimenomaan omaan rantaan ja sen lähiympäristöön. Sillä voi olla yllättävänkin iso paikallinen merkitys. Kaikki tällainen kuormittaa vesistöä. Kaiken kaikkiaan Suomessa vesistöt koetaan tärkeiksi ja rantojen puhtautta arvostetaan. Suomalaiset ovat kuitenkin mökkikansaa, Hämäläinen sanoo.
Haitalliset vieraslajit kannattaa aina niittää ja hävittää
Jos mökkirannassa näkee haitallisia vieraslajeja, kuten akvaarioista levinnyttä kanadanvesiruttoa, ne kannattaa niittää välittömästi pois juurineen. Tämä kiehkurainen uposkasvi lymyilee kukkia lukuun ottamatta pinnan alla. Vesirutto voi levitessään täyttää koko järven, eikä järvessä voi silloin uida, veneillä tai kalastaa.
– Esimerkiksi Kuusamon seudulla on paljon lampia, jotka ovat aivan täynnä kanadanvesiruttoa. Sitä on todella vaikea poistaa. On tärkeää, ettei vesiruttoa kuljeteta muihin vesistöihin, sillä se leviää räjähdysmäisesti pikkuisesta palasestakin. Jos veneen siirtää vesistöstä toiseen, sen pohja tulee putsata huolella, jotta haitalliset vieraslajit eivät leviäisi veneen mukana, Hämäläinen muistuttaa.
Suomen ympäristökeskus on viime vuosina selvittänyt, voisiko järvien vaivaksi kasvanutta vesiruttoa käyttää hyödyksi. Uuden tutkimuksen mukaan järvestä nuottaamalla nostettua vesiruttoa voitaisiin käyttää esimerkiksi biokaasun tuotannossa yhdessä nurmirehun kanssa.
Lue lisää!
Ruoppaaminen voi parantaa mökkirantaa ja nostaa tontin arvoa
Jätevesiasiat kuntoon mökillä: perusteet on hyvä tietää itse, mutta ota avuksi ammattilainen
