Mökkilaituria valitessa pitää miettiä, millaiseen käyttöön se on tulossa. Tarvitseeko laiturin kylkeen saada vene parkkiin vai hypätäänkö siltä uimaan? Myös rannan olosuhteet vaikuttavat: Suojaisessa kohteessa järven rannalla laiturin kestävyyden ei tarvitse olla järeimmästä päästä. Meren aallokossa eivät keveimmät rakenteet pärjää.
Laituria valitessa kannattaa tutkia, paljonko mökkirannassa on aavaa selkää ja miten jäät ja tuulet käyttäytyvät. Kompromissi pitäisi tehdä käytön ja olosuhteiden kesken. Oma viitseliäisyys vaikuttaa myös valintaan: haluaako mökkilaiturin jättää talveksi paikoilleen vai nostaako sen ylös jään armoilta.
Näiden pähkäilyjen jälkeen voi pohtia, kuinka suuren laiturin haluaa. Moni yritys tarjoaa elementtejä, joista voi koota tarpeisiinsa sopivan laiturin. Tyypillisesti mökille riittää 5–10 metrin mittainen laituri, kunhan sen päässä on tarpeeksi syvää uimiseen.
Rakentaminen vaatii usein toimenpideluvan, jos laiturin pituus ylittää tietyn metri- tai neliömäärän. Tämä riippuu kaupungin tai kunnan rakennusjärjestyksestä, ja se kannattaa aina tarkistaa erikseen. Toimenpideluvan hakeminen ei kuitenkaan ole kankea prosessi, ja laiturin hankinta harvoin katkeaa siihen.
Laituri halutaan avaimet käteen -periaatteella
Tavallinen mökkilaitureiden materiaali on painekyllästetty mänty. Myös lehtikuusi on tehnyt tuloaan, mutta sen saanti on nyt hankalaa Venäjän vastaisten pakotteiden vuoksi.
– Laitureiden värimaailma on ollut aika vaisua, mutta nykyisin ihmiset haluavat vähän jyrkempiäkin sävyjä. Ihmiset ovat selkeästi selailleet nettiä ja hakeneet vaikutteita maailmalta. Öljyjä saa sävytettyinä, mutta pääasiassa suosiossa ovat olleet tutut ruskea ja harmaa. Kannattaa pitää mielessä, että ensimmäisenä vuonna auringonvalo haalistaa laiturin väriä, joten laiturin lopullinen väri päätetään ensimmäisen öljyämisen yhteydessä, Lip Lap Laituri Oy:n myyntijohtaja Tomi Suonsilta vinkkaa.
Laitureiden hintahaitari on hyvin leveä. Edullisimmillaan laiturin voi saada asennettuna noin 2 000 eurolla. Edullisimpia ovat pylväslaiturit ja pienet muoviponttonilaiturit, jotka pystyy halutessaan asentamaan myös itse. Hulppeiden massiivilaitureiden hinta kohoaa jopa 35 000 euroon asti.
– Vielä 10–15 vuotta sitten ihmiset halusivat tehdä enemmän itse, mutta nykyisin valtaosa ostetaan valmiina asennuksia myöten. Asiakkaat haluavat avaimet käteen -paketteja. Enää ei juuri haeta marketista ponttoneita ja rakenneta itse, kertoo Suonsilta.
Mökkilaiturille tunnelmaa sähköistyksellä ja viihtyisyyttä kalusteilla
Asentamisesta jäävä vapaa-aika käytetään laiturin stailaukseen. Esimerkiksi pollarit eli veneenkiinnitystarvikkeet voi valita samassa sävyssä uimaportaiden ja muiden varusteiden kanssa. Tämä antaa laiturille viimeistellyn ilmeen. Nykypäivänä ihmiset haluavat kalustaa varsinkin suurempia laitureita erilaisilla pöytäryhmillä ja auringonottotuoleilla.
– Joku saattaa laittaa laiturille riippukeinun, jossa voi napata päivätorkut etätöiden lomassa laineiden liplatellessa, Tomi Suonsilta kuvaa.
Laiturille saa näyttävyyttä erilaisilla käyntisilloilla. Reunoille kiinnitettävät kaiteet luovat paitsi turvallisuutta, myös ulkonäköä. Harva myöskään haluaa mökkirantaan laituria, jota ei ole sivuverhoiltu. Lisäksi sähköistyksellä luodaan tunnelmaa: esimerkiksi veneenkiinnityspollareita saa led-valoilla varustettuina.
Laiturit voidaan karkeasti jakaa kahteen päätyyppiin: kiinteisiin pylväslaitureihin ja kelluviin laitureihin. Mikä olisi hyvä laituri juuri sinun mökillesi?
Tukeva pylväslaituri on matalan rannan valinta
Pylväslaituri on matalan rannan ehdoton valinta. Jos pylväslaiturin pisin pylväs on 2,5 metriä pitkä, vedensyvyys voi olla korkeintaan kaksi metriä. Pylväslaiturin voi kuitenkin asentaa, vaikka vettä ei olisi lainkaan tai rantaviiva siirtyisi kesän aikana kauemmas vedenkorkeuden vaihdellessa. Laituri seisoo nimensä mukaisesti pylväiden varassa, joten se on tukeva ja vakaa eikä keinu aallokossa.
– Pylväslaiturilla on kuin terassilla kävelisi, ja usein se onkin terassin jatke, Lip Lap Laituri Oy:n Tomi Suonsilta sanoo.
Pylväslaituria varten rantaa tai pohjaa ei tarvitse muokata. Ranta voi olla pehmeä eikä epätasaisuuskaan haittaa, sillä isot pohjatassut kantavat hyvin ja asettuvat paikalleen pohjan muodon mukaan. Hiekkapohja on pylväslaiturille kuitenkin se paras vaihtoehto.
– Suomen järvet ovat usein humuspitoisia ja pehmeitä. Jos pohja upottaa aikuista polveen asti, silloin kannattaa harkita mieluummin kelluvaa laituria. Pohja on silloin turhan pehmeä pylväslaiturille, eivätkä sen tassut kanna enää kunnolla.
Pylväslaiturissa ei ole ponttoneita tai kellukkeita, vaan puuelementit ovat tukevasti säädettävien pylväiden varassa. Käyntisiltoja voi asentaa useampia peräkkäin, ja laiturin kokoa ja näyttävyyttä voi kasvattaa jopa nelinkertaisella päädyllä.
– Jos esimerkiksi rannan puusto varjostaa laiturille tulevaa auringonvaloa niin, että pitäisi päästä pidemmälle veden äärelle, laiturin kasvattamista on hyvä harkita, Suonsilta muistuttaa.
Jos mökkirannassa pitää venettä, pylväslaituri ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Silloin venettä kannattaa säilyttää poijun ja rannan välissä, jottei se vaurioidu heiluessaan laituria vasten.
Kelluvissa laitureissa on luonnollinen tuntuma veteen
Kelluvat laiturit eli ponttonilaiturit ovat mökkirannoissa suosittuja, sillä vaihtoehtoja on runsaasti. Kevyemmät mallit soveltuvat erityisen hyvin uimalaitureiksi ja jykevämmät oleskelulaitureiksi, joiden kyljessä voi huoletta säilyttää venettä.
Kellukkeita on erilaisia, mutta yleisimpiä ovat putkiponttonit ja erilaiset laatikot. Laiturin koko ja käyttötarkoitus määrittää, millaista ponttonia milloinkin käytetään. Ponttonit ovat joko ilmatäytteisiä tai EPS-täytteisiä. Järeimpiä ovat betoniponttonit, joiden ulkokuori on nimensä mukaisesti raudoitettua betonia ja sisäosa on täytetty EPS:llä, joka tunnetaan paremmin styroksina.
– Kelluvissa laitureissa on luonnollinen tuntuma veteen. Laituri elää aallokon ja vedenkorkeuden vaihtelun mukaan, kertoo Suonsilta.
Tämän vuoksi kelluvat laiturit täytyy aina ankkuroida tai kiinnittää tukevasti rantaan joko putki- tai painoankkuroinnilla. Ankkurointitapa riippuu rannasta ja olosuhteista. Jykevämmät ponttonilaiturit toimivat hyvin myös merenrannassa, kunhan ankkurointi on mitoitettu oikein.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että betoniponttonilaiturit vaativat vähintään metrin verran syvyyttä. Putkiponttonilaiturin voi asentaa rantaan, jonka vedensyvyys on vähintään puoli metriä. Jos ranta-alue on matala ja siihen halutaan kelluva laituri, usein ainoa vaihtoehto on ruopata ranta, sillä laiturin tulisi nimensä mukaisesti kellua vedessä eikä maata pohjassa.
– Jos ruoppaus ei syystä tai toisesta ole mahdollista, aina voi valita mataliin kohteisiin paremmin soveltuvan pylväslaiturin, Suonsilta muistuttaa.
Hulppeammat huvilat varustetaan usein jyhkeämmillä puurunkoisilla betoniponttonilaitureilla tai teräsrunkoisilla putkiponttonilaitureilla, joiden päätyosan leveys voi olla jopa kolme metriä ja pituus yli kymmenen. Jos kaivataan vieläkin järeämpää vaihtoehtoa, raskasbetoniponttonilaitureissa eli massiivilaitureissa koko ponttoni on tehty betonista, ja ne soveltuvat kaikista vaativimpiin kohteisiin.
Järeimmät laiturit ankkuroidaan rannalle kettingeillä joko betonivaluun tai kallioon. Tällä tavoin ankkuroidut laiturit kestävät verrattain hyvin Suomen vaihtelevia sääolosuhteita.
Lue myös:
Naapurien kuuleminen tarkoittaa rakentamisaikeistasi kertomista
Talviasuttava mökki ja iso terassi – tällaisia ovat 2020-luvun mökkitrendit
